— Vai olet sinäkin, vanha raato, vielä niin kuuma, että naimisiin aijot mennä! Mutta kyllä minä sinun sisusi jähdytän.
— Rakas Aakusti, rakas Aakusti… änkytti Janne, joka värisi ja nytkähteli piiskan heiluessa hänen nenänsä edessä.
— Minä en ole sinulle mikään rakas, paha minä sinulle olen. Oikea piru minä ole. Kuuletko nyt? Vai tulet sinä ottamaan minulta pois minun Emmani! Vai tulet sinä semmoista tekemään? Mars järveen nyt, kun minä sanon!
— Mitä sinä riivattu mies aijot?
— Johan minä sen sanoin, antaa sinulle kaikki sakramentit yksintein. Kaste ensin! Ja nyt veteen! Menetkö, vai täytyykö minun ottaa sinua niskasta kiinni ja taluttaa sinne ja painaa pääsi veden alle.
— Hyvä mies, ajattele ensin mitä teet.
— Minä en tahdo mitään ajatella. Minä tahdon tehdä, mitä sisuni vaatii.
— Muista, että kristittyjä me olemme.
— Viis minä kristillisyydestä silloin, kun minulta Emma otetaan!
Joko menet?
Ja Aakusti antoi piiskan paukahtaa kerran oikein tuntuvasti Jannen pehmoiseen mahaan.