— Aijai, kuinka kauppias värisee, sanoi hän. Tämä ei tiedä hyvää. Nyt on ihan varmasti tullut vilustus, ja hengenvaara on silloin edessä.
Pauliina oli niin hätääntynyt, että se tuntui Jannesta oikein suloiselta. Hän tekeytyi heti heikommaksi saadakseen kauemmin nauttia siitä.
Mutta silloin Pauliina, joka kaikessa oli tottunut heti puuhaamaan ja hommaamaan, sieppasi Jannen kyynärpäästä kiinni ja läksi aika kyytiä kuljettamaan häntä rattaitaan kohden.
Ennenkuin Janne oikein tiesikään, mistä oli kysymys, oli Pauliina jo lykännyt hänet rattaille, otti ohjakset omiin käsiinsä ja huusi kuskipojalleen:
— Ota sinä, Jussi, kauppiaan hevonen ja tuo se meille!
Ja Pauliina maiskautti suullaan, nykäisi oikein lujasti ohjaksista ja läksi ajamaan kartanoaan kohden.
Niin äkillinen oli lähtö, että toiset eivät vielä olleet päässeet asioista selville ennenkuin rattaat jo olivat kaukana.
— Sinne se sen vei, sanoi viimein Aakusti.
— Sinne vei, vakuutti Emman isä.
— Otti kotiaan, lisäsi Eevastiina. Taitaa tulla oikein suuret häät vielä tänä kesänä tähän pitäjääseen.