— Ei virsiä, se muistuttaisi mieleeni niin kovasti kirkkoherran, ja silloin menisi uni heti paikalla pois.
— Mitä minä sitten laulan?
— Jotain iloista ja lystillistä.
Pauliina mietiskeli kauan. Eihän hän juuri ollut laulaja ja vielä vähemmin oli hän joutunut elämänsä aikana iloisten laulujen rattailla sieluaan hyppyyttämään. Vihdoin kuitenkin johtui mieleen laulu, jonka hän nuoruutensa kukkeimmillaan ollessa oli kuullut. Ja hän alkoi:
— Harjun mäen kalliolla oli huono tölli, jossa rajasuutarilla oli poikamölli. Isä oli Vehka-Heikki, poika myöskin siksi ensimmältä kutsuttiin ja sitten Vekkuliksi. Äiti niinkuin tuulimylly, suuri nuuskakuono, Roima-Pirjo nimeltään ja tavoiltansa huono.
Ja laulua jatkui. Pauliinan ääni nousi ja laski, vuoroin pahasti porisi, vuoroin koetti lempeästi liruttaa. Ja tätä ankaraa koetusta päästä juoksuun laulun lakealla niityllä kuunteli Janne hetkisen ja sitten vaipui uneen.
* * * * *
Kun Janne heräsi, niin hän tunsi itsensä aivan terveeksi; kaikki vilunväreet olivat kadonneet, lihaksissa tuntui hauska kiverrys, virtaava veri kutitti varpaissa, ja pää oli niin ihmeellisen viileä.
Janne oikaisi itsensä vuoteessa aivan pitkäksi, kiskoitteli ja veti syvään henkeä rintaansa. Sitten hän vähän aikaa lepäsi selällään ja mietiskeli:
— Kyllä minä Pauliinan ymmärrän. Hän tahtoo tällä hoitelemisellaan saada minut valtaansa. Minä olen aina huomannut sen, että aikamies on hyvin taipuvainen olemaan tuollaisena kapalovauvana, jonka vieressä nainen vahtaa. Ja kuinka moni avioliitto onkaan sen kautta päätetty, että mies on ollut sairaana ja nainen siinä hoitelemassa. Koko ruumis kutiaa niin hauskasti aina silloin, kun makaa vuoteessa ja nainen siinä pääsee hypistelemään hellillä sormillaan. Kun mies on seisaallaan, niin ei sitä nainen silloin voita, ei hellillä sanoilla, ei silmäniskuilla, ei kerrassaan millään, jos miehen mieli ei vain ole kääntynyt jo ennestään naista tavoittamaan. Mutta kun mies on pitkällään, niin silloin nainen ottaa miehen omakseen. Ja vaikka millainen nainen, vaikka oikea linnunpelätti ottaa silloin pulskimman miehen sydämen näppiinsä ja pitelee siinä. Niin, niin, vuoteessa mies on aina toinen kuin jalkeillaan.