Janne ei vastannut.
— Oletkos sinä Janne siivolla, vai etkö sinä ole?
Janne ei vieläkään vastannut. Häntä kiukutti tuo Pauliinan tapa kysellä häneltä aivan kuin pieneltä lapselta. Oliko hän mikään kakara, joka oli joutunut kiinni omenanvarkaudesta ja jota nyt varoitettiin siitä.
— Jollet sinä, Janne, lupaa olla kiltisti paikallasi, sanoi Pauliina, niin minä en liikahda tästä paikasta pois, vaan jään tänne kaikeksi aikaa.
— No, minä lupaan, että olen niin paikallani, että eivät hiiretkään kuule, vastasi Janne.
— Sitten minä menen noutamaan sinulle syötävää. Mutta sinun vaatteesi minä otan mukaani kuivumaan.
Janne oli jo sinä aikana ehtinyt ajatella, että hän karkaa salavihkaa talosta. Mutta eihän se laatuun käy, jos Pauliina hänen vaatteensa vie piiloon.
— Anna niiden olla täällä, kuivuvathan ne täälläkin.
— Sikistyvät ne, jos saavat siten kuivua, vastasi Pauliina. Minä vien ne tuvan puolelle puhdistettaviksi ja silitän ne siellä kuumalla raudalla, niin ovat sitten aivan kuin juuri räätäliltä tulleet. Nuku nyt, Janne, nuku oikein rauhassa, kyllä Pauliina sinusta huolen pitää.
Ja ystävällisesti nyökäten Jannelle otti Pauliina hänen vaatteensa ja meni.