— Vai ei täällä tiedetä? Eikö koulun kello käykään?
— Se ei kuulu kehenkään, käykö se vai onko käymättä, tiuskaisi ääni lehtimajasta.
— No sitten menen minä itse katsomaan, sanoi Janne ja tuli portista sisään.
— Kuka te olette, hävytön ihminen, joka sillä tavoin tulette omin lupinne tänne? kysyi opettaja ja astui esiin lehtimajasta.
Jannen mieli oikein pihahti kiukusta hänen kuullessaan tämän kysymyksen.
— Minä olen Janne Nakkila.
— Vai niin.
— Niin, minä olen Janne Nakkila, sanoi Janne entistään pontevammin, sillä häntä kovasti kummastutti se, ettei tämä nimi herättänyt mitään vastakaikua opettajassa.
— Kyllä minä sen kuulin, vastasi opettaja. En minä ole mikään kuuro.
Mikäs mies te olette?
Nyt jo Janne oli purkamaisillaan koko sisunsa aivan pohjiaan myöten tuollaisen tyhmeliinin päälle, joka oli jo muutaman päivän ollut kylässä eikä ollut ottanut selkoa siitä, kuka Janne Nakkila oli.