— Koska sinun tehtäväsi täällä tulee olemaan monessa suhteessa poikkeava tavallisuuden sileästä ladusta, niin en minä tahdo kutsua sinua tuolla Ville-nimelläsi, koska sitä käyttävät kaikki poikanaskalitkin, vaan mainitsen sinua Topiakseksi.
Ja Janne koetti mahdollisimman pehmeästi ääntää p:n hänen nimessään.
Topias, joksi häntä siis oli nimitettävä, ei osannut mitään sanoa, hän vain rykäisi.
Janne jatkoi:
— Ja nyt puhelkaamme sinun tehtävistäsi. Sinä et tule tähän taloon mihinkään rengin asemaan, kaukana siitä, vaan tahdon minä aina sinua itseni ja muitten edessä sanoa palvelijaksi, näin erottaakseni sinun asemasi kaikista muista palkollisista. Minä tiedän, että sinä olet elämäsi alun ja sen puhtaimman ja kirkkaimman ajan, jota me aina kaipauksen kyynel silmäkulmassa muistelemme, viettänyt luonnon keskellä ja maan sydämessä. Jo kirkonmäellä tulin huomaamaan, että sinä et elämässäsi ole nähnyt huomattavia henkilöitä. Kuinka siis tietäisitkään niistä suurista, useinkin raskaista velvollisuuksista, jotka ylhäisen aseman mukana seuraavat. Sinä itse harjaat saappaasi, jos sitä muuten teet kuin pyyhkäisemällä hiukan nurmen pieleen, mutta niin ei sovi muiden tehdä. He alentaisivat kovasti arvoaan, ellei heillä olisi henkilö tätä tointa varten. Tämän vaatii se yhteiskunnallinen arvoaste, joka maailmassa on vallitsemassa. Ei kukaan huomattava, joko rikkautensa tai älynsä puolesta muita yläpuolella oleva henkilö saa arvoansa täysin esiin tulemaan, ellei hänellä aina ja joka paikassa ole ihmisten seurassa mukanansa henkilö, joka kaikille huomauttaa siitä. Havaitse siis, että tällaiseen ylen tärkeään ja vastuunalaiseen toimeen olet sinä nyt tullut valituksi.
Janne nautti siitä hämmästyneestä katseesta, jolla Topias häntä katseli.
— Niin, niin, minä huomaan, sanoi Janne, että tämä kaikki lyö aivan kuin salama suurella voimalla sinun kokemattomaan mieleesi. Mutta ole rauhassa, hyvä sinun tulee täällä olla. Järjestäkäämme nyt sinun tehtäviäsi. Mitä sinun oloosi ja elantoosi täällä minun kodissani tulee, niin täällä sinä olet täydellisesti yhdenvertainen minun kanssani. Katsohan, jokaisen suuren ja jalon sielun oikea tunnusmerkki on juuri siinä, että hän ei ketään pidä itseään halvempana, vaan antaa toiselle täydet oikeudet ihmisenä ja kansalaisena. Jotta aikasi ei tulisi pitkäksi, saat puhdistella minun kärryjäni ja rekiäni, ruokkia ja sukia valakkaani, kantaa veden kyökkiin piialleni, yleensä tehdä niin paljon kuin ennätät minun taloni vaurastumiseksi. Tämä olkoon sinulla ainoastaan ajan kuluksi, jotta et pääsisi laiskuuteen vaipumaan, sillä sen kautta minä todellakin tuottaisin sinulle turmion. Sinun varsinainen työsi alkaa silloin, kun minä lähden kylälle tai kaupunkiin. Jos ajan rattailla, niin istut sinä aina takapenkillä valmiina menemään avaamaan veräjiä, ja kun perille päästään, niin sinä silloin autat minua rattailta alas.
— Olettekos te niin huono, ettette itse pääse? kysyi Topias.
— Sinä voit tehdä tällaisia kysymyksiä, sillä sinä et ymmärrä vielä maailman menoa, vastasi Janne. Kun ihminen tarvitsee silloin apua, kun hän ei sitä oikeastaan tarvitsisi, silloin hän on jotain. Ja jokaisen harras pyrkimys maailmassa on päästä joksikin. Sinä et tätä vielä ymmärrä, mutta kylläpähän sitten ajan kuluessa. Aina kun olemme muiden ihmisten joukossa, täytyy sinun pitää minusta sellaista huolta, kuin olisin menossa rikki.
— Osaakohan tuota ihminen koskaan oikealla tavalla? vastasi Topias.