— Älkää jättäkö, rakkaat lapset, älkää jättäkö!
Mutta ukkelikin oli kuullut Kiljusten hätähuudon ja riensi katsomaan. Hanna selitti hänelle pian, mitä oli tapahtunut. Hän oli aivan onneton siitä, että Kiljuset tällä tavalla ainaiseksi tulisivat kadottamaan entisen muotonsa. Mutta ukkeli lohdutti häntä. Hän katseli, minnepäin Kiljuset olivat menneet ja lausui:
— Kyllä he pian tulevat entiselleen. He juoksevat iankaikkisuuden puun ympäri. Ja jokainen kierros, minkä he tekevät päivän nousun suuntaan, merkitsee yhtä vuotta lisää.
— Sepä on hauskaa, sanoi Hanna, — että he pääsevät jälleen entiselleen.
Mutta samassa hän huudahti kauhusta, sillä hän näki, miten isä ja äiti Kiljusen tullessa suuremmiksi, Mökö ja Luru myös tulivat suuremmiksi. Ja jos Kiljuset äskeisessä muodossaan olivat merkillisiä, niin olivat pojat tässä vielä merkillisempiä, oikein peloittavia. Mökö ja Luru olivat nimittäin kasvaneet samalla kuin isänsäkin ja äitinsä ja tulivat pian aikamiehiksi. Heidän täytyi viimein tauota juoksemasta, sillä vaatteet eivät tietystikään kasvaneet ja heidän pikkupoikain-vaatteensa olivat joka paikasta niin piukat ja kireät, että pelkäsi niiden milloin tahansa repeävän.
Kiljuset olivat aivan sekaisin säikähdyksestä, nähdessään, miten heidän oli käynyt, kun Mökö ja Luru olivat vanhempiaan vanhemmat. Ukkeli rauhoitti heitä kuitenkin ja lähetti pojat juoksemaan iankaikkisuuden puun ympäri auringon laskun suuntaan, jolloin he joka kierroksella tulivat vuotta nuoremmiksi. Ja näin he pääsivät entiselleen taas.
Mutta nyt pelkäsivät Kiljuset jo marjamaassa oloaan. He rukoilemalla pyysivät, että ukkeli veisi heidät jonnekin muualle.
Ukkeli viittasi silloin, ja ilmasta tuli suuri kirkonkello, laskeutui heiluen ilman halki ja pysähtyi heidän päänsä kohdalle.
— Tarttukaa kellon kieleen, sanoi ukkeli, niin menemme toiseen maahan. Eskosta emme enää huoli, koska hän on matkalle tullut kutsumatta. Hän saa jäädä tänne.
Mutta Esko ei mistään hinnasta tahtonut jäädä marjamaahan, sillä häntä alkoi peloittaa. Hän koetti päästä kellon kielestä riippumaan, mutta toiset tyrkkivät häntä pois.