— Ladattu! sanoi ministeri ja tuppasi patjan piippuun uudelleen sisään.
Ja nyt hän tarttui sytyttimeen ja vei sen ruutireikään.
Ja silloin kanuuna paukahti! Se oli sellainen jyrähdys, että lorumaan asukkaat vähäksi aikaa jäivät suut auki seisomaan.
Mutta kylläpä kohta kuului kauhea huuto, kun he huomasivat Kiljusten lentävän kanuunasta ilman halki vuorten toiselle puolelle.
Sadun kasvistomaassa
Ilma vinkui ukkelin ja hänen seuralaistensa korvissa, kun he lensivät ilman halki sadun kasvistomaata kohden.
Tässä maassa on suuri huone, joka on puoliksi luola, puoliksi pylvässali. Siinä ei ole ainoatakaan ikkunaa, vaan valo tulee katossa olevasta aukosta. Salissa on monta ihmeellistä laitosta. Siellä on kasviprässi, joka on muuten aivan samanlaatuinen kuin koululaisilla on, paitsi että se on hirveän suuri, tavallisen mankelin kokoinen. Tämä on sijoitettu salin seinän viereen. Toisella seinällä on tavattoman korkea kirja pystyssä. Sen lehdet ovat niin suuret, että ne ovat pitkää miestä korkeammat. Tietysti on lehtien leveys samassa suhteessa. Kolmannella seinällä on kuoru, joka pistäytyy ulos seinästä ja päättyy suureen koriin. Tämä kuoru on niin leveä, että tavallinen ihminen mahtuu siinä aivan hyvin olemaan. Seinän kohdalla se voidaan sulkea luukulla, joka saadaan liikkumaan painamalla erästä vipua. Neljännellä seinällä on vuoteen pituinen ja levyinen laatikko, joka on peitetty valkoisella kankaalla. Tästä laatikosta nousee aina kankaan läpi höyryä.
Salissa elää ja toimii kaksi pikkuruikkuista äijää, joiden nimet ovat Pupu ja Papu. Jos kaikki salissa on hirveän suurta, niin ovat he sen sijaan tavattoman pikkuisia. Ja hyvin vanhoja he ovat, niin vanhoja, ettei kukaan heidän iästään tiedäkään. Heillä on lempeä ääni ja ystävällinen tapa kohdella kaikkia.
Heille on määrätty hyvin tärkeä tehtävä. Jos joku ihminen on tehnyt rikoksen, kuinka suuren tai kuinka pienen tahansa, niin hän joutuu tänne.
Ihmiset vierivät saliin tuota suurta kuorua pitkin. Kun ne ulkoa osuvat luukun kohdalle, alkaa suuri sähkökello soida. Siitä Papu, joka karkeamman työn saa tehdä, tietää, että joku on tulossa. Hän painaa vipua, luukku aukenee ja ihminen kierii kuorua pitkin suureen koriin. Tästä Papu sitten ottaa hänet ja vie tuohon suureen kasviprässiin, panee hänet lautojen väliin ja vääntää ruuvit kiinni ja ruuvaa niin lujaan, että ihminen tulee aivan litteäksi. Papu onkin aikojen kuluessa tullut erinomaisen taitavaksi tässä toimessa. Hän prässää ihmiset sileiksi kuin kukkaset koululaisten kasvistossa. Toisinaan hän panee ihmisen selälleen, toisinaan kyljelleen. Ja jos ihminen siinä potkii ja sätkii, niin oikoo Papu sen jäsenet, jotta ihminen prässättynä olisi oikein kaunis.