Tällaisen lituskaisen ihmisen Pupu sitten kiinnittää tuohon suureen kirjaan paperiliuskoilla, aivan samoin kuin kasvit kiinnitetään paperille. Ja jokaisen tällaisen prässätyn ihmisen alapuolelle kirjoittaa Pupu suurella hanhenkynällä hänen nimensä ja sen rikoksen, mistä hän on saanut rangaistuksensa.
Tässä kirjassa saavat ihmiset sitten olla siihen asti, kunnes väri heistä haalistuu. Näitä kirjoja on salissa hirveän paljon, sillä maailmassa on tavattoman paljon rikollisia, eikä niistä väri tahdo helpolla haalistua.
Mutta viimein jokaisen väri katoo, ja silloin Papu irroittaa prässätyn ihmisen kirjasta ja vie sen salin toiselle puolelle. Täällä hän pistää hänet tuohon suureen höyryävään laatikkoon valkoisen vaatteen alle ja antaa hänen olla siellä jonkin aikaa. Ja viimein kohoaa vaate ja ihminen tulee entisellään esiin. Hän on aivan samanlaatuinen kuin ennen prässiin joutumistaan, se eroituksena kuitenkin, ettei hän enää tee mitään rikosta.
Pupu, joka on hyvin runollinen ihminen, kutsuu tuota kuorua tuomion kuoruksi, prässiä omantunnonprässiksi, kirjaa tilinteon kirjaksi ja hautomalaitosta rakkauden liedeksi.
Pupu oli juuri parhaillaan liimaamassa erästä hevosvarasta kirjaan ja kiitteli sitä suurta taitavuutta, jolla Papu sen oli prässännyt, kun kuorun yläpuolella oleva kello alkoi tavattomalla voimalla soida.
— Sieltä tulee kai oikein kokonainen kuorma, sanoi Papu.
Hän painoi vipua, luukku aukeni ja Esko tuli ensin patjoineen kuorua pitkin ja muksahti koriin. Sitten kierivät Mökö ja Luru toisissaan kiinni yhtenä keränä. Äiti Kiljunen tuli mukkelismakkelis. Isä Kiljunen heitteli tullessaan oikein komeita kuperkeikkoja. Ukkeli liukui istuallaan kuorua pitkin. Ja viimein tuli Hanna pää edellä ja putosi ukkelin syliin.
Nyt olikin koko kori aivan täynnä ihmisiä. Se kaatui kumoon ja koko herrasväki vieri permannolle. Olihan siinä suuri joukko, mutta Papu ei vähääkään säikähtänyt, sillä hän oli tottunut siihen, että toisinaan sai prässätä oikein kasottain ihmisiä yhteen kyytiin.
Hän tarttui lähinnä olevan niskaan kiinni ja nosti hänet pystyyn.
— Sehän onkin ukkeli! huudahti hän. — Mitä sinä tätä tietä tulet?