— Nyt me olisimme valmiita lähtemään taas kotia, sanoi isä Kiljunen ukkelille — sillä parasta on mennä pois, ennenkuin mitään pahempaa sattuu eteen.
— Täältä ei pääse pois muuta kuin hiljaisuuden maan kautta, vastasi ukkeli.
— Vai on täällä sellainenkin maa, sanoi äiti Kiljunen.
— Siihen maahan me olemmekin oikein sopivia, sillä mehän olemme niin kovasti hiljaista herrasväkeä, sanoi isä Kiljunen.
Tämä väite tuntui niin hullunkuriselta, että ukkeli rupesi nauramaan, mutta Kiljusten mielestä ei siinä ollut mitään nauramisen aihetta.
— Ette te ole mitään Hiljasia, vaan Kiljusia, sanoi ukkeli.
— Lähtekäämme hiljaisuuden maahan. Ehkä sieltä jollain keinolla pelastutte, niinkuin kaikkialta muualtakin.
Pojat tahtoivat ottaa Pullan mukaansa, mutta sitä ei ukkeli sallinut. Hiljaisuuden maassa ei ole muuta kuin yksi ainoa lintu. Muita eläimiä ei siellä ole laisinkaan.
Pulla sai siis lähteä jälleen lentoon ja sitä käskettiin odottamaan kotona siksi, kunnes herrasväki saapuu.
Ukkeli viittasi, ja ilman halki tuli satumaan suuri lentokone. Siihen he nousivat. Tasaisesti se liiteli kohden kirkasta avaruutta hiljaisuuden maata kohden.