— Hän on tuolla, selitti ukkeli.
— Miksi hän juuri tässä maassa asuu? kysyi isä Kiljunen. — Eikö hänellä ole muuta sopivampaa paikkaa, kuin Totuuden vieressä?
— Onhan se joulupukille kaikkein sopivin paikka, selitti ukkeli. —
Hän käy maailmassa suurimman totuuden päivänä.
— Mikä se on? kysyi äiti Kiljunen.
— Joulu. Silloinhan suurin totuus tuli maailmaan. Sen vuoksi joulupukki asuukin täällä pitkin vuotta ja vain tuona yhtenä iltana liikkuu maailmassa, selitti ukkeli.
Kiljuset olivat turvallisia kuullessaan, että pojat olivat joutuneet joulupukin huostaan, sillä tämä ei tietystikään tekisi heille mitään pahaa.
— Minä en tiedä, sanoi ukkeli, — mitä hän niille tekee, sillä en ole koskaan vielä joulupukkia puhutellut.
— Ette ole puhutellut, ihmetteli isä Kiljunen, — vaikka tässä maassa olette usein käynyt?
— Minä en ole ollut niin hyvä, että hän olisi tullut minun luokseni, kun olen häntä kutsunut, sanoi ukkeli. — Hän ei tule muiden kuin aivan hyvien luo.
— Kyllä hän silloin tulee minun luokseni, vakuutti isä Kiljunen, — sillä minä en usko toista niin hyvää ihmistä olevankaan koko maailmassa kuin minä olen.