— Kolkuttakaa sitten ovelle, sanoi ukkeli.
Isä Kiljunen kolkutti, mutta mitään vastausta ei kuulunut.
Äiti Kiljunen uskoi silloin, että hän olisi vielä parempi ja kolkutti vuorostaan, mutta nytkään ei tullut mitään vastausta. Esko ei tahtonutkaan kolkuttaa, sillä hän oli varma siitä, ettei hän ollut hyvä.
— Ellemme saa puhutella joulupukkia, niin silloin emme myös saa tietää, missä Mökö ja Luru ovat, sanoi isä Kiljunen. — Mistä me nyt saamme oikein hyvän ihmisen?
— Ehkä Hanna on hyvä, sanoi ukkeli.
— Minä en ole oikein hyvä, selitti Hanna.
Ja sitten hän luetteli suuren määrän kaikenlaisia seikkoja, jotka muka todistivat, että hän ei ollut hyvä. Ukkeli kehoitti häntä kuitenkin kolkuttamaan.
Hanna kolkutti. Vähän ajan päästä kuului oven takaa askeleita ja joulupukki tuli sisään.
Hänellä oli punainen pitkä mekko ja pitkä valkoinen parta ja pitkä valkoinen tukka.
— Kuka täällä on niin hyvä, että minun ehdottomasti täytyy tulla hänen luokseen? kysyi joulupukki.