Kyläläiset hurrasivat heidät nähdessään.
— Mitä täällä tehdään? kysyi isä Kiljunen heti nähdessään suuren kuopan.
— Olemme etsineet tietä satumaahan, vastasivat kyläläiset.
— Vai on teillä ollut sinne halu, lausui isä Kiljunen. — Me tulemme juuri sieltä.
Kun Hanna oli kuullut kyläläisten vastauksen, niin hän sanoi ukkelille:
— Eiväthän he tuota tietä pääse satumaahan. Ei sinne kaivamalla mennä.
Sano se heille.
— Eivät he pääsekään, vastasi ukkeli. — Mutta antaa heidän sittenkin kaivaa. Heille tekee niin hyvää, kun edes yrittävät päästä satumaahan.
Kyläläiset ahdistivat Kiljusia ja pyysivät heitä kertomaan matkastaan.
Tietysti he sen kovasti mielellään tekivätkin.
Olipa kyläläisillä ihmettelemisen syytä, kun saivat kaikesta kuulla.
Lopetettuaan kertomuksensa sanoi isä Kiljunen: