Juuri kun Mökö ja Luru mukkelivat, sattui tietä pitkin tulemaan kaksi sikaa. Nämä jäivät ihmeissään katsomaan sellaisia olentoja, joista ei aina tiennyt, missä kädet, missä jalat olivat, kun pojat menivät sellaista vauhtia ympäri.
— Röh, sanoi toinen sika toiselle.
— Uih, vastasi toinen.
Ja yhdessä he menivät hiukan lähemmäksi katsomaan.
Mutta silloin Mökö ja Luru pyörähtivät niin, että joutuivat istumaan sikojen selkään.
Tulipa siitä nyt vauhti, kun siat alkoivat ravata tietä eteenpäin ja Mökö ja Luru istuivat niiden selässä kiljuen ilosta ja pitäen sikojen selkäharjaksista kiinni.
Tomupilvenä he kiisivät eteenpäin kylää kohden.
Talojen pihoilla olevat ihmiset purskahtivat nauruun tätä menoa katsellessaan ja riensivät jäljestä nähdäkseen, kuinka kaikki tämä päättyisi.
Isä ja äiti Kiljunen olivat juuri paraillaan loikomassa nurmella, kun kuulivat tieltä metakan. Ja silloin heissäkin äkkiä sai vallan entinen kiire. He hyppäsivät pystyyn ja hekin juoksivat pitkin maantietä niin, että pää oli kolmantena jalkana.
Erään talon pihalla siat ja pojat niiden selässä alkoivat kiertää pihamaata. Tänne kerääntyi paljon väkeä katsomaan, kuinka tämä uudenaikainen ratsuväki kiisi. Ja kaikki nauroivat niin, että pitelivät vatsaansa.