— Ei kuulu mitään, lausui hän jälleen.
Hän löi neljännen kerran, vaikka Hanna kovasti siitä varoitti.
— Ei kuulu mitään, sanoi hän.
Samassa Hanna purskahti helakasti nauramaan.
— Ei kuulukaan, mutta näkyy, sanoi hän.
Hän nauroi aivan katketakseen, sillä Eskon selkään oli äkkiä kasvanut ketunhäntä. Esko ei tätä itse huomannut ja löi viidennen kerran kiviä yhteen.
— Ei kuulu mitään, sanoi hän taas.
— Mutta näkyy yhä enemmän, lausui Hanna nauraen niin että oli läkähtyä.
Eskon päähän ilmestyi nimittäin jäniksen korvat. Esko ei tätäkään huomannut, vaan löi kuudennen kerran. Ja silloin hän löi kivellä pahasti sormilleen. Ja siitäpä hän alkoi hirveästi huutaa.
— Eikö nyt kuulu? sanoi Hanna. — Sinähän huudat aivan yhtä kovaa kuin
Kiljuset.