— Miksei hän soimaa tapansa mukaan, ajatteli Maunu, se olisi paljoa helpompaa kuin tämä vaitiolo. Jos hän edes riehuisi, löisi häntä, ajaisi hänet ulos, häpäisisi häntä koko miehistön edessä. Se olisi helpompaa kuin seisoa siinä oven suussa ja kuulla hänen kiihkeään astuvan. Ja Maunu käsitti, mitä tiesi tuon kirjeen joutuminen venäläisten käsiin. Siinähän Gyllenbögel ilmoitti hyökkäävänsä venäläisiin takaapäin. Nyt ne tiesivät aikeen ja voivat olla varuillaan ja tuhota Närpiön pienen sotajoukon. Ja tämä kaikki oli tapahtunut hänen kauttansa, juuri hän oli ollut tuo kelvoton kuriiri! Hänen olisi pitänyt kuolla ennen kuin antoi kirjeen ottaa. Ja joskin kenraali antaisi tämän kaiken anteeksi, niin eihän hän enää koskaan saisi olla hänen kuriirinaan, ei Döbeln koskaan enää katsoisi ystävällisesti häneen, kääntyisi ehkä poispäin kun hänet näkisi, ei koskaan nyökkäisi hänelle. Toverit unohtaisivat ehkä tämän onnistumattoman retken, kun hän selittäisi kaiken, mutta ei Döbeln. Hänen asioillaan täytyi joko onnistua tai kaatua.
Samassa puhkesi myrsky. Döbeln oli kävellyt yhä kiivaammin, koettanut hillitä itseään, mutta lopulta puhkesi suuttumus esiin:
— Tolvana! Koira! Sellainenko sinä olet! Jokainen venäläinen akkakin voi voittaa sinut. Mikä mies sinä olet, joka et yksinäsi vastusta vaikka kymmentä? Tiedätkö sinä, mitä sinä tämän kautta olet pannut vaaraan? Tiedätkö? Suuren yrityksen, joka olisi varmasti onnistunut, ellet sinä olisi raukkamaisena antanut käsistäsi Gyllenbögelin kirjettä.
Ja hän jatkoi suuttumuksen purkausta. Vuoroin hän käveli, vuoroin seisoi Maunun edessä, joka ei uskaltanut katsoakaan ylös. Ja kiukkuisina sinkoilivat sanat. Hän löi nyrkkinsä pöytään ja Maunu toivoi hänen lyövän häntä korville, sillä sen hän oli ansainnut.
Hetkeksi taukosi puhetulva. Döbeln käveli taas pitkin huonetta silloin tällöin lausuen jonkun kiivaan sanan. Jälleen seisahtui hän Maunun eteen.
— Missä sinulla oli tuo kirje? kysyi hän.
— Täällä povitaskussa, vastasi Maunu. Se oli vahavaatteeseen ommeltu kuten sekin —
— Kuten mikä?
— Se kirje, jonka Gyllenbögel antoi minulle toimitettavaksi tätä tietä hänen rouvalleen.
— Ja senkin kirjeen ottivat venäläiset?