— On kyllä.
— Enkös minä silloin —?
Sandels hymähti.
— Katsotaan, katsotaan, sanoi hän. Mutta et sinä juuri sotilaan näköinen ole. Takki sinulla on, mutta tuo lakkisi on vähän harakanpesän näköinen.
— Niinkö tämä? sanoi Eero tarttuen päässään olevaan riepuun. Ne viholliset ampuivat hattuni pois päästäni, enkä minä silloin joutanut sitä hakemaan. Ja sitten jälestäpäin en enää löytänyt koko kapinetta. Risainen se jo olikin, eikä juuri tätä parempi.
— No, kenen akan hameesta sinä tuon sitten sieppasit? kysyi Sandels nauraen.
— Ei se ole akkaväen riepuja, sanoi Eero suuttuneella äänellä, miehen housunkappale se on. Se on ollut minulla täällä povella takin täytteenä, kun se on liian avara.
— Hyvä on, hyvä on, sanoi Sandels, mutta otahan se nyt pois, ei se sovi Sandelsin rumpalille.
Eero viskasi heti rääsyn syrjään, ja Sandels hymähti nähdessään hänen pienen päänsä paljaana, sillä siitä oli tukka leikattu melkein päänahkaa myöten.
— Kylläpä sinulla on pulipää, nauroi hän.