Ja Stiina riensi Maija-Kaisan luo ja tilasi häneltä tuoksi tulopäiväksi kolmekymmentä munaa.
— Ja tuoreita niiden pitää olla, sanoi hän varmasti kanamummolle.
— Hyvänen aika, eihän ne kanat muni paljon näin varhain keväällä, voivotteli Maija-Kaisa aivan onnettomana.
— Niiden täytyy, sanoi Stiina lähtiessään.
— Jos minä koettaisin puhua kanoille järkeä, sanoi Maija-Kaisa ja huuteli koko kanalauman koolle.
Anna oli seurannut Stiinaa kanakopille ja päätti neuvottomuudessaan turvautua Maija-Kaisaan.
— Maija-Kaisa, sanoi hän, onko teille kukaan ollut oikein rakas?
— Herrajestas, mitä tuo lapsi kysyy! Mistä se Anna semmoista on päähänsä saanut?
— Vastatkaa nyt, jatkoi Anna. Onko?
— Minulleko? Oli kyllä, silloin kun minä olin nuori, mutta siitä on jo niin pitkä aika.