— Kutsu välskäri tänne!
Nyt uskalsi Karhu kysyä:
— Minä saan siis jäädä tänne?
— Saat.
— Eikä minulta enää koskaan oteta univormua pois?
— Ei.
— Vaikka minä olenkin ollut vankilassa?
— Se on nyt unohdettu.
Karhun teki mieli sanoa jotain, kiittää, luvata jotain, mutta ei löytänyt sanoja. Veri kohosi hänen poskillen ja hänen silmänsä olivat tummat katsoessaan kenraaliin.
— Kyllä minä vielä näytän, ajatteli Karhu, ettei hän suotta ollut minulle ystävällinen.