Kun Marketta kohotti kasvonsa katsoakseen kuollutta, niin olikin ruumis poissa, ja matkavieraat olivat kadonneet.
— Minne he ovat hänet vieneet? kysyi Marketta.
— Teon jäljet ovat peitettävät niin, ettei kukaan saa siitä mitään tietää, sanoi Mikko.
— Minne he ovat hänet vieneet? kysyi Marketta uudelleen.
— Varmaankin Hiisveden pohjaan upottaneet.
— Eikö hän saa siis edes maata siunatussa maassa?
— Sinä rukoilet koko elämäsi ajan hänen puolestaan, sen tiedän, sanoi Mikko. Ja meidän Herramme ja Jumalamme kuulee kyllä huutosi eikä viimeisellä tuomiolla ole hänelle liian ankara.
XI.
Yliopiston vahtimestari.
Pari päivää viipyivät ystävykset Mikon talossa, ennenkuin läksivät Turkua kohden ajamaan. Mikko tahtoi seurata heitä, mutta Paul puheli hänen kanssaan ja selitti, että tänä aikana oli hänen velvollisuutensa jäädä vaimonsa luo, häntä tukemaan ja lohduttamaan. Kun Mikko oli levoton siitä, että toverukset mahdollisesti eivät löytäisikään kaikkia talviteitä ja siis suorinta matkaa tulisi Turkuun, vakuutti Samuel pitävänsä siitä huolta, sillä hänhän oli kierrellyt maata ristiin ja rastiin koskaan eksymättä.