Paulin ponnistuksista huolimatta sidottiin köysillä hänen jalkansakin. Kun tämä oli tehty, sanoi joukon johtaja:
— Missä se herra on, joka tämän käski tekemään?
— Hän sanoi menevänsä lyhyeksi aikaa Merthenin kellariin virkistämään kurkkuaan, sanoi joukon nuorin, muuan kalpea mies.
— Mene häntä noutamaan ja ilmoita, että saalis on pauloissa, sanoi tumma mies.
Nuori mies läksi nopeasti ovesta.
— Mitä te minusta tahdotte? sanoi Paul kiukkuisena, koetellen vapautua köysistä.
— Älä siinä suotta tempoile, kyllä ne kestävät, sanoi tumma mies pilkallisesti. Mitäkö me tahdomme, sen saat kuulla sitten, kun se herra tulee, jolla on sinulle asiaa.
Paul huomasi kaiken vapautumisyrityksen olevan turhaa. Hän makasi maassa selällään ja katseli huonetta. Se oli aivan yksinkertainen ja oli varmaankin jossain aivan syrjässä olevassa rakennuksessa. Hän turvautui avunhuutoon, mutta tuskin hän oli ensimäisen huudon päästänyt, kun jo äskeinen tumma mies oli tukkinut hänen suunsa vaatteella.
— Keneksi he minua luulevat ja miksi he minut ovat vanginneet? tuumi
Paul viruessaan lattialla sidottuna.
Tumma mies ja hänen seuralaisensa, joka tähän asti oli pysynyt aivan vaiti, sekä vanha vaimo istuivat pöydän ääreen ja alkoivat ryypätä viinaa, jota tumma mies tarjosi taskussaan olevasta pullosta.