Myöhään illalla tuli vanha vaimo katsomaan, miten vankinsa voi. Seuraavana aamuna hän toi hiukan keitosta ja pisteli sitä Paulin suuhun, otettuaan ensin siteen pois.
Oli päivä kulunut puoleensa, kun äkkiä kellarin luukku avattiin, ja nuo kolme miestä tulivat Paulin luo, nostivat hänet maasta ja kantoivat luukusta tupaan.
Paul näki edessään Konrad Gyllenstjernan.
— Hän ei ole oikea mies! sanoi tämä miehille.
— Hauskaa kuulla, lausui siihen Paul. Äkkiä nähdessäni teidät luulin teidän tulevan jatkamaan hellää keskustelua vaimonne serkun kanssa.
Gyllenstjernan silmät iskivät tulta.
— Parasta on teidän säästää pilkkanne toiseen kertaan, sanoi hän, sillä nyt aion panna toimeen ankaran tutkimuksen. Etsikää ensin kaikki hänen taskunsa.
Miehet alkoivat kopeloida pitkin Paulin ruumista.
— Jos etsitte kirjeitä, niin on tämä toimitus aivan turhaa, sanoi Paul. Olen ne pannut paljoa turvallisempaan paikkaan kuin mitä oman ruumiini vuorilautojen väli on.
Maaherra tutki itse tarkkaan Paulin poven. Kun hän ei sieltä löytänyt mitään, sanoi hän: