Hän kääntyi kolmen miehen ja vanhan vaimon puoleen ja lausui:
— Vartioikaa tätä tarkasti, jotta hän ei pääse karkaamaan eikä siis voi auttaa noita toisia. Ja nyt heidän luokseen.
Maaherra läksi Didrikin seurassa. Miehet kantoivat Paulin kellariin.
Noustessaan sieltä aikoivat he sulkea luukun, mutta vanha vaimo sanoi:
— Jättäkää se auki, jotta voin häntä paremmin pitää silmällä, sillä kuka tietää, eikö hän jollain tavoin voi keksiä keinoa, millä pääsee siteistään.
Miehet poistuivat, ja akka alkoi kartata villoja, samalla veisaten virttä.
— Sellaista naista ei vielä ole tähän maailmaan tullut, joka jouduttuaan miehen kanssa samaan huoneeseen ei alkaisi hänen kanssaan keskustella, arveli Paul. Odottakaamme siis.
Akka karttasi ja veisasi. Silloin tällöin hän kumartui katsomaan, liikkuiko Paul vai oliko paikallaan.
Kului aikaa kotvasen, virsi loppui, akka kakisteli kurkkuaan, vilkaisi Pauliin ja sanoi:
— Eikö tule kovaksi maata?
— Eihän tuota. Minun ruumiini on tehty ympärimaattavaksi.