— Aina vain hyvällä tuulella, sanoi akka nauraen.
— Mihinkä sitä tällainen mies riitingistään pääsee, vastasi Paul.
— Ei pitäisi tuollaisen korean nuoren miehen ruveta vehkeilemään suuria herroja vastaan. Sellaisesta tulee aina ikävyyksiä.
Hän katseli pää kallellaan hetkisen Paulia ja sanoi sitten:
— Toisinkohan sinne hiukan olkia alle, jotta olisi mukavampaa?
Hän nousi ja kapusi vähän ajan päästä kellariin, sylissään kupo olkia, jotka hän asetti Paulin viereen ja sitten auttoi häntä siirtymään tälle vuoteelle.
— Teillä on kovasti hyvä sydän, sanoi Paul niin makoisesti kuin suinkin osasi.
— Tuleehan sellainen ihmiselle ihan väkisin, kun kauan elää ja paljon kaikenlaista saa nähdä. Ja kun on yksinään.
— Eikö teillä ole lapsia?
— Mitäs niistä vanhan ihmisen lapsista, menevät maailmalle heti vartuttuaan.