— Ei uskoisi, että sinä, Barbara, olet minun tyttäreni, niin hirveän kaino sinä olet. Kun minä olin sinun ikäisesi, niin ei mieleni tehnyt mitään niin kovasti kuin saada tavata nuoria poikia. Sinä olet aivan kuin vierasta verta. Ja mitä sinä nyt noin säikyt ja ujostelet Jokkim Freseä? Etkö muista, mitä tässä eräänä päivänä sanoit, kun Johan uhkasi mennä sinun kanssasi naimisiin?
— Ette saa sanoa, äiti, lausui Barbara hätäillen.
— Joutavia, vastasi Sigrid nauraen. Kyllä sellaisista asioista saa puhua koska tahansa. Hän uhkasi mennä sinun kanssasi naimisiin, Jokkim. Ja silloinpa Johan suuttui niin, että isä sai tulla väliin.
Sigrid rouva oli komea nainen, kirkassilmäinen ja hiukan kovaääninen, nauroi mielellään ja piti toisia ilokseen pilkkansa esineenä. Hän oli nyt kovasti huvitettu nähdessään, miten Barbara punastui, Jokkim joutui hämilleen ja Johan kiukustui. Hän alkoi heleästi nauraa onnistuneelle ilveelleen. Epäilemättä hän olisi jatkanut tätä leikkiään nuorten suureksi vaivaksi, ellei hänen jokapäiväinen ilonlähteensä olisi ilmestynyt huoneeseen. Ovesta astui sisään nuorten miesten kotiopettaja, laiha ja näivettyneen näköinen keski-ikäinen mies, Alexandre du Cloux.
— No, pojat, sanoi Sigrid nuorille miehille. Täällä tulee teidän suuri mestarinne, munsjööri Alexandre du Cloux.
Ja kääntyen Jokkimin puoleen hän jatkoi:
— Poikani ovat hirveän laiskoja, oikeita viipurilaisia siinä suhteessa, etteivät tahdo oppia mitään tieteen viisauksista. Mieheni aikoi panna heidät yliopistoon, mutta siitä ei tullut mitään, ei vaikka he olisivat päässeet sinne suorittamatta mitään tutkintoa, aivan kuin aatelisten pojat. He sanoivat tahtovansa ruveta kauppa-alalle. Mieheni palkkasi silloin tämän herran antamaan heille vieraiden kielten opetusta ja erään suomalaisen opettamaan kirjanpitoa. Mutta aina kun opetuksen hetki tulee, niin poikien naamat venyvät hyvin pitkäksi ja he kai mieluummin menisivät mäkeä laskemaan kuin istumaan kirjojen ääreen. Mutta jos he ainoaltakaan tunnilta olisivat poissa, niin silloin asessori heille kyllä näyttäisi perhekuria.
Pojat punastuivat, kun vieraan kuullen muistutettiin siitä, että he saattoivat saada selkäänsä aivan kuin pikkupojat, ja lopettaakseen tämän keskustelun he poistuivat huoneesta opettajansa seurassa.
Johan, joka jo oli viidettä vuotta yliopistossa, oli opetuksesta vapaa ja jäi huoneeseen Henrikin ja Jakobin mentyä.
Sigrid vei vieraansa istumaan ikkunan luo ja alkoi tiedustella häneltä Viipurin kuulumisia. Hän tahtoi tietää, mitä kussakin perheessä oli tapahtunut, kuinka kukin aviopari pysyi sovussa, ja kuka nuori mies mielisteli kutakin nuorta tyttöä. Hänelle oli kyllä silloin tällöin tullut tietoja Viipurista, ja oli hän kuullut Paul Moijistakin, jonka suuret valloitukset olivat tulleet Turkuun asti tunnetuiksi. Sigrid rouva aivan riemastui kuullessaan, että tämä ihmeellinen, kaikki naiset lumoava mies oli Turussa, ja pyysi, että Jokkim kaikin mokomin toisi ystävänsä heidän taloonsa. Kun nuori Frese oli tämän luvannut tehdä, ryhtyi asessorin rouva uudelleen tiedustelemaan sukulaisperheistään ja niin tarkkaan hän tiesi kaikkien perhesuhteet, että Jokkim hänen seurassaan sai enemmän tietää kuin mitä saattoi uutta ilmoittaa.