— Hän on hyvin erikoinen vanhus, jäntevä kuin tervaskanto, harvapuheinen, mutta paljon ajatteleva. Hän on viime vuonna luovuttanut tilansa pojalleen ja tämän apelle ja on siis nyt vapaa kulkemaan missä mielii. Hän on tuonut kaupunkiin jotain lännestä päin tulleita matkustajia, sillä hänen talonsa on jo kauan ollut tunnettu siitä, että se on jonkinmoisena kestikievarina. Ukko ei pelkää pitkiä matkoja ja käy mielellään suurissa kaupungeissa.
— Hän on juuri sellainen mies kuin tarvitsenkin, sanoi Jokkim. Hän voi viedä minut nopeasti ja varmasti Turkuun.
— Hänen seurassaan olette aivan turvassa, sillä Mikko on varovainen ja viisas eikä tee mitään tarkoin punnitsematta. Sitäpaitsi on hän iästään huolimatta ja lyhyestä vartalostaan välittämättä niin väkevä, että voi vääntää hevosenkengän suoraksi.
— Voiko hän siinä tapauksessa, että vastustajani jollain tavoin tekevät matkani jatkamisen mahdottomaksi, yksinään mennä Tukholmaan Pietari Brahen luo?
— Mikko ei pelkää mitään, hän menee minne häntä käskee, jos hän nimittäin vain pitää ajamaansa asiaa oikeana, sanoi Paul. Mutta kun matkanne voi todellakin olla vaarallinen, niin enkö minä saa seurata teitä? Ilmoitan isännälleni jonkun tekosyyn, kauppa-asioissahan on nyt hiljainen aika, hän päästää minut varmasti.
— Teidän lähtönne herättäisi heti huomiota, sanoi Jokkim. Minä olen niin vähän aikaa ollut kaupungissa, että minun poistumistani ei huomatakaan. Sitäpaitsi voi jokainen olettaa minun palanneen Tukholmaan, jossa viimeksi olen ollut. Kutsukaa tuo mies tänne!
Paul vilkaisi kapakassa-olijoihin ja viittasi eräälle lyhytkasvuiselle, sileäksi ajellulle, teräväsilmäiselle talonpoikaisvanhukselle, joka heti lähti liikkeelle, lähestyi nuoria miehiä ja jäi heidän viereensä seisomaan.
— Tämä herra on Jokkim Frese ja tarvitsee sinun apuasi, Mikko, sanoi
Paul.
Mikko nyökkäsi ja katsoi harmailla, terävillä silmillään tutkivasti
Jokkimiin.
— Asia koskee maata ja kansaa, sanoi Jokkim hiljaa ja vakavasti.