Mikko ojensi hänelle kätensä ja puristi sitä lujasti.
— Panen teidät ehkä vaaraan, sanoi Jokkim.
— Ei se tee mitään, kyllä mies kaikesta suoriutuu, sanoi Mikko hymähtäen.
— Jos matkalla minun jotenkin käy huonosti, niin täytyy teidän voida jatkaa yksinänne Tukholmaan, sanoi Jokkim.
— Kyllä mennään, vastasi Matti.
— Voimme siis lähteä, sanoi Jokkim ja nousi.
Paul ojensi kätensä nuorelle Freselle ja sanoi, äänensä hiukan värähdellessä:
— Olette tänä iltana saanut minusta ystävän, joka on puolestanne valmis panemaan kaikki alttiiksi.
— Lähdetään sitten, mitä tässä suotta viivytellään, jos kiire on, sanoi Mikko.
— Jotta mitään epäilyksiä ei syntyisi, sillä en luota hitustakaan tämän kapakan isäntään, sanoi Paul, saa Mikko lähteä edeltäpäin Siikaniemen puolelle ja odottaa uuden kirkon luona siksi, kunnes tämä herra saapuu.