Justiina kiirehti heti tapaamaan Jokkim Freseä ja ilmoitti hänelle Paulin käskyn. Jokkim tiedusteli, missä Paul oli, mutta sitä tyttö ei sanonut voivansa ilmoittaa. Tyttö pujahti heti sanan vietyään pakoon, eikä Jokkim saanut häntä kiinni, vaikka kiirehtikin heti hänen jälestään. Tyttö oli varmaankin piiloutunut jonnekin.
Levottomana asteli Jokkim, miettien, mitä hänen tuli tehdä. Tuollaista sanaa ei Paul mitenkään ollut lähettänyt, ellei hänellä ollut siihen pakottavaa syytä. Hänen tuli siis noudattaa määräystä. Toiselta puolen hän kuitenkin oli levoton ystävänsä kohtalosta eikä olisi hänen seurattaan tahtonut lähteä matkalle.
Hän odotti Samuelia keskustellakseen hänen kanssaan. Jotain vaarallista oli ilmassa, sen hän oli huomannut, sillä edellisenä iltana liikkuessaan kadulla oli hän nähnyt pari epäilyttävää miestä lähettyvillään. Kun hän oli Vasseniusten lapsipuolten seurassa, niin nämä eivät tohtineet tulla aivan hänen lähelleen. Sitten oli samana aamuna liikuskellut muuan mies majatalon pihalla ja oli tiedustellut palvelusväeltä, oliko Jokkim Frese asettunut asumaan taloon. Kun Jokkim oli tullut pihalle, oli mies kadonnut.
Jos Viipurin maaherra todellakin oli kaupungissa, silloin oli toden totta viisainta mahdollisimman pian lähteä matkaan.
Hänen tavatessaan Samuelin ja kerrottuaan hänelle huomionsa ja
Paulin lähettämän sanan arveli tämä, että heidän ehdottomasti oli
noudatettava hänen määräystään ja lähdettävä matkalle, vaikkakaan
Paul ei ollut seurana.
Kaikkien mahdollisuuksien varalta he pitivät viisaimpana, että kumpikin otti oman hevosen ja reen, jotta vaaran hetkenä, toisen hevosen uuvuttua tai muuten vahingoituttua, voivat ajaa yhdessä. Samuel päätti itse ohjata hevostaan, jotavastoin Jokkimin tuli ottaa varma ajaja.
Jokkim oli tuumaan suostuvainen, mutta sitä ennen hän kuitenkin tahtoi jotenkin päästä selville siitä, miten Paulin oli käynyt.
— Jos hän kerran saattoi lähettää sanan, niin ei hän silloin ole pahassa ahdingossa, sanoi Samuel. Ja lupasihan hän seurata meitä.
Kaksi tuntia myöhemmin olivat molemmat matkalla Tukholmaa kohden. Molemmat olivat antaneet valjastaa reen eteen yhden niistä hevosista, jotka he olivat siepanneet ratsumiehiltä.
Jokkimin ajajana oli muuan turkulainen mies, joka monasti oli tämän matkan tehnyt ja siis tarkoin tunsi tien.