— Olen valtion drotsin, kreivi Pietari Brahen kirjuri Daniel Gyldenstolpe. Kreivi lähetti minut luoksenne puhelemaan asiasta, jonka tähden olette saapunut Suomesta tänne.
Gyldenstolpen nimi teki Jokkimiin heti rauhoittavan vaikutuksen, sillä olihan tulija siis Niilo Gyldenstolpen veli, joka häntä oli ohjannut valvomaan maan turvallisuutta sen itärajalla. Ja kun tulija vielä sanoi olevansa Pietari Brahen kirjuri, niin ei Jokkim voinut olla huudahtamatta:
— Saavutte aivan oikeaan aikaan, sillä tässä olin jo vaipumaisillani epätoivoon, kun en tietänyt, millä tavoin minun tulisi toimia saadakseni asiani mahdollisimman pian toimitetuksi. Milloin kreivi voi ottaa minut luokseen puheilleen?
— Vielä tänään, vastasi kreivin kirjuri, jos paperinne sitä ennen ovat näyttäneet todeksi sen, mitä väitätte. Hän on siinä tarkoituksessa lähettänyt minut tänne.
— Teidän ei tarvitse montakaan sivua lukea, sanoi Jokkim, ennenkuin olette huomannut, kuinka vaarallisen salaliiton perille olen tullut.
— Sitä en epäilekään, sanoi kirjuri kohteliaasti, mutta ymmärrättehän, että kreivin täytyy menetellä varovaisesti. Tuhkatiheään saapuu tuollaisia ilmiantoja, sillä maa on tänä hetkenä juonittelujen alaisena. Tavallisesti ne ovat aivan perusteettomia, eikä kreivi voi kuluttaa aikaansa sellaisten kuulemiseen ja tutkimiseen. Kreivi keskustelee teidän kanssanne ainoastaan siinä tapauksessa, että kirjeet todella ovat sitovia.
— Ne saatte heti nähdä, sanoi Jokkim ottaen taskustaan kirjekäärön ja ojentaen sen kirjurille. Kohta huomaatte, että velvollisuuteni on ollut rientää mahdollisimman pian tänne ilmoittamaan kaikesta hallitukselle.
Kumartaen tarttui kirjuri kirjeisiin ja meni ne kädessään pienen ikkunan luo, josta talvipäivä heikosti kajasti sisään. Hän luki kirjeet huolellisesti, kääntäen selkänsä Jokkimiin päin, joka oli istunut lieden ääreen odottamaan. Kauan hän luki ja tarkkaavaisesti.
Pitkän ajan kuluttua, jolloin kuului vain puiden pauke liedessä ja paperien kahina kirjurin käsitellessä kirjeitä, astui tämä Jokkimin luo, joka hänen lähestyessään nousi seisaalleen, ja ojensi kirjeet jälleen kääröksi koottuina.
— Kirjeet ovat todellakin tärkeitä, sanoi kirjuri. Mainitsen sen herra kreiville. Hän käski teitä siinä tapauksessa, että olen tarkastukseeni tyytyväinen, saapumaan tunnin kuluttua hänen luokseen.