Kohteliaasti kumarrellen poistui kreivin kirjuri. Päästyään majatalosta hän kietoi viitan lujempaan ympärilleen ja katosi erääseen ahtaaseen kujaan.
Tyytyväisenä hyräillen siisti Jokkim asuaan, kun äkkiä huoneen ovi aukeni, ja sisään astuivat Samuel ja Paul.
— No tässä tämä mies nyt on! huudahti Paul riemuissaan. Olemme jokaisesta majatalosta kyselleet ja viimein tulleet tännekin.
Ystävysten kohtaaminen oli hyvin sydämellinen. Jokkim riemuitsi nähdessään molemmat ystävänsä terveinä ja hyvänvointisina edessään; nämä taas alkoivat heti tiedustella, kuinka pitkällä hän oli ilmiannossaan. Heidän ilokseen saattoi Jokkim ilmoittaa, että Pietari Brahen kirjuri vähän aikaa sitten oli lähtenyt hänen luotaan ja oli ollut häntä käskemässä saapumaan kreivin puheille.
Ennen Jokkimin lähtöä kertoi Paul matkaseikkailuistaan, ja makeasti he nauroivat sille, että vastustajat yhdessä olivat tulleet Ahvenanmeren poikki ja sitten hevosella jatkaneet matkaansa.
Kepein mielin, käskettyään tovereitaan odottamaan häntä majatalossa, läksi Jokkim Frese astelemaan Pietari Brahen asuntoa kohden.
Saapuessaan kreivin talon luo hän huomasi heti takanaan saapuvan pienen joukkueen sotilaita, joita johti solakka poika. Tämän nähdessään tunsi Jokkim hänet heti Kaarle XI:ksi, lapsikuninkaaksi, jonka puolesta hän oli valmis uhraamaan kaiken, olennoksi, josta maa toivoi itselleen pelastajaa, suuren kuninkaan suureksi kehittyväksi pojaksi.
Kuninkaan tullessa kreivin talon eteen riensivät drotsin henkisotilaat, Erik ja Haakon, avaamaan leveät ovet, ja kreivin torvensoittaja Maunu Stark asettui keskelle oviaukkoa ja päästi ilmoille komean törähdyksen torvestaan kuninkaan kunniaksi.
Jokkim oli kuninkaan tullessa paljastanut päänsä, ja oli Kaarle hänelle ystävällisesti nyökännyt. Nähdessään kuninkaan astuvan taloon arveli Jokkim oikean hetken tulleen hänellekin ja läksi häntä seuraamaan. Palvelijat, jotka arvelivat Jokkimin kuuluvan kuninkaan seuraan, eivät häntä pidättäneet, ja pian he olivat portaita myöten astuneet toiseen kerrokseen, missä drotsin avarat suojat olivat.
Huoneessa, jonne Jokkim nuoren kuninkaan jälestä saapui, oli kaksi henkilöä. Toisen hän tiesi vanhaksi kreivi Braheksi, joka leiniänsä potevana vaivalloisesti asteli lattian poikki holhokkiansa kohden. Toinen mies on valtion kansleri, tuhlailevaisuudestaan ja huolettomuudestaan tunnettu Magnus de la Gardie.