— Minutko? huudahti Jokkim syvästi kummastuneena. Minutko? Minäkö olisin maankavaltaja!
— Niin, sanoi kreivi jyrisevällä äänellä. Juuri te. Tässä on joukko kirjeitä, joiden alla on teidän nimenne ja joissa keskustellaan Viipurin luovuttamisesta venäläisille.
Jokkim katsoi kreiviin ja sitten maaherraan, jonka suupielissä leikki voittajan hymy.
— Teidän majesteettinne suvaitsee katsoa, sanoi kreivi ojentaen kirjetukun kuninkaalle.
Nuori kuningas nousi, piti kirjeitä hetkisen käsissään, astui ikkunan luo, palasi sanaakaan sanomatta kreivin luo ja ojensi hänelle kirjeet takaisin.
— Kirjeitten alla on hänen nimensä todellakin, sanoi kuningas.
— Asioiden näin ollen on velvollisuuteni vangita teidät, lausui kreivi.
Hän kääntyi oveen päin ja huusi:
— Vahti!
Kaksi sotilasta astui sisään.