— Tuo mies on vapaa! sanoi Kaarle. Sotilaat katsoivat hiukan ymmällään toisiinsa.
Nuori kuningas oikaisi vartalonsa ja sanoi hieman kiivaalla äänellä:
— Ettekö kuule, mitä minä sanon? Tuo mies on vapaa.
— Mutta kun kreivi on käskenyt… koetti toinen sotilas puolustautua.
— Kreivi on kreivi ja minä olen kuningas! sanoi Kaarle.
— Mutta kreivin tahto…
— Kreivin tahdon yläpuolella on kuninkaan tahto!
Majesteettius kuvastui hänen hennossa ruumiissaan. Hän loi sotilaihin tuiman katseen ja sanoi sitten Jokkimille:
— Tule pois!
Jokkim arkaili hiukan, mutta ei voinut olla tottelematta käskevää ääntä ja astui kuninkaan luo.