— Sitä paremmin voimme vastustaa takaa-ajajia, tuumivat pojat.
Illalla ilmestyi asessorin taloon vanha ämmä, joka käheällä äänellään pyysi kaikin mokomin päästä rouvan puheille. Sigrid kummasteli, mitä tuo vanha akka hänestä tahtoi, mutta kuullessaan, että vaimo halusi ennustaa hänelle tulevia asioita, hän vei vaimon vierashuoneeseen ja kutsui miehensäkin saapuville.
Vanha vaimo oli kovin ryppyinen ja pitkä roikale. Luisevilla käsillään hän piteli kortteja ja puhui niistä menneitä asioita, joiden tarkka tunteminen Sigridiä suuresti kummastutti. Hän pyysi kananmunan ja siitä katseli lisää kohtaloita, otti Sigridin kultasormuksen ja kiinnittäen sen hiukseen antoi sen liukua edestakaisin, selitellen sen heilahduksia. Asessori ensi alussa nauroi tälle kaikelle, mutta kun vanha vaimo puhui asioita, joita ei vielä kukaan tiennyt, kertoi, että hänet aiottiin korottaa suureen arvoon, ja asessori huomasi sen osuvan yhteen niiden tietojen kanssa, jotka hän oli saanut Pietari Brahelta Jokkimin kautta, niin hän kävi uskovaiseksi ja tiedusteli lisää.
Kauan vanha vaimo viipyi talossa ja läksi vasta silloin, kun jäältä talon alapuolelta kuului kimeä vihellys. Rukoillen, että talon väki kaikin mokomin pitäisi salassa hänen käyntinsä, jotta piispa ei pääsisi häntä ahdistamaan, läksi hän syvään niiaillen.
Mutta tuskin hän oli päässyt talon portista, kun hän pimeässä kokosikin hameensa liepeet korkealle ja juoksi, minkä alta pääsi, jäälle, jossa hyppäsi rekeen, missä istui vanha du Cloux ja Barbaran nuorin veli.
— Nyt ne ovat jääneet miettimään ihmeellistä tulevaisuuttaan eivätkä tule ajatelleeksikaan, että talon nuori väki on mennyt karkuun, vaan luulevat heidän menneen levolle! sanoi akaksi puettuna ollut Samuel.
— Kaikeksi onneksi oli Johan mennyt ylioppilastuttaviensa kanssa kapakkaan, sanoi du Cloux, sillä muuten hän olisi voinut pidättää meidät ja antaa koko retken ilmi.
Heidän tultuaan kaupungin portille oli se jo lukossa, mutta tarjoamalla runsaasti rahaa ja vakuuttamalla, että kuljettivat kuolevaa reessään, sai Paul vartijan avaamaan portin.
Ja nyt he olivat matkalla Viipuria kohden. Ensimäisessä reessä istui Jokkim Paulin, Barbaran ja Henrikin seurassa. Toisessa olivat Samuel, du Cloux ja Jakob. Rekien perään oli kiinnitetty kääröjä, joissa oli niitä tavaroita, mitkä nuoret olivat pitäneet välttämättöminä matkalla.