Ruttokummitus.
Pakolaiset olivat retkellään päässeet jo niin pitkälle, että arvelivat olevansa turvassa, ja päättivät senvuoksi poiketa erääseen taloon hetkiseksi lepäämään ja vahvistamaan voimiaan ruualla.
Matkan alussa vallinnut pelon aiheuttama vakavuus oli kadonnut, he olivat nyt jälleen joukko nuoria ihmisiä, jotka tunsivat päässeensä vapaiksi kahleista, ja senvuoksi antoivat ilon vapaasti tulla valloilleen. Jokainen pieninkin sanasutkaus herätti riemunrähinän, jokainen puheenkäänne heleän naurun.
Jokkim ja Barbara ainoastaan vielä pysyttelivät vakavina, sillä nuoren onnen ihmeellinen aavistus eli heissä. He tiesivät tämän pakoretken kautta olevansa sidotut toisiinsa, mutta heillä ei vielä ollut rohkeutta tunnustaa sitä toisilleen. He ujostelivat nuorta onneaan ja iloitsivat siitä, että niin paljon oli seurassa toisia, jotka estivät heitä sanomasta mitään tunnettaan koskevaa toisilleen. Kun Paul veitikkamaisesti huomautti häistä, niin molemmat punastuivat ja tunsivat itsensä aivan kuin jollain tavoin syyllisiksi.
Paul sen sijaan oli hyvin vallattomalla tuulella. Olihan Tukholman matka onnistunut hyvästi, he olivat saaneet, ellei juuri voittoa, niin ainakin suuren tunnustuksen sellaisilta suurilta herroilta kuin Pietari Brahe ja Magnus de la Gardie, heille oli uskottu toimia, joista riippui maan onni ja pelastus itärajalla. Uusi seikkailu oli jälleen edessä, seikkailu sellainen, josta hän saattoi ihailijattarilleen Viipurissa kertoa laajalti. Eihän naisenryöväys ollut mitään aivan tavallista tai jokapäiväistä.
Samuel oli heti matkan alussa riisunut vanhan ämmän vaatteet yltään ja pukeutunut jälleen miesasuunsa.
Kun he nyt istuivat pöydän ääressä, niin ei Paul voinut olla pilkkaamatta Samuelin puhdasta leukaa ja viiksetöntä ylähuulta.
— Sinä olet saanut uhrata kasvohaivenesi ystävyydelle, sanoi hän, aivan samoin kuin minäkin olen tehnyt.
— En minä sitä suurestikaan sure, sanoi Samuel, sillä kyllä ne piankin kasvavat tällaisen miehen suun ympärille, paljon pikemmin kuin muiden.
— Miksi sinun suusi ympärille pikemmin kuin muiden? kysyi Paul.