— Etkö ole koskaan huomannut, että niillä, jotka ovat siivoja puheissaan ja haastelevat kukkasista, perhosista, tuumivat elämän syvyyttä ja haaveilevat, on huono parrankasvu? Mutta pahasanaisten suun ympäristö on oikeana metsikkönä. Tämä johtuu siitä samasta suuresta laista luomakunnassa kuin viljankasvukin. Ellei peltoa lannoita, ei ruis kasva. Ellei roskaa puhu, ei parta kasva.
— Kylläpä sinä kaikki asiat käännät ja väännät oman mielesi mukaan, sanoi Paul nauraen.
— Minä tarkoitan ihan täyttä totta, sanoi Samuel. Ajatelkaahan, miten eri tavalla eri ikäasteella olevat kertovat satuja. Parraton kertoo aina ihania kertomuksia ihmeellisistä seikkailuista ja suurista vaaroista, joissa sankari viimein voittaa kaikki esteet. Heidän kertomuksissaan on vain kauneutta. Mutta annahan olla, kun tuollainen parrakas mies pääsee juttujaan latelemaan, niin onpa siinä kaksimielisiä lauseita, käänteitä sellaisia, että aivan hämmästyy. Ja jos kolme sellaista miestä joutuu yhdessä istumaan, voi olla varma siitä, ettei ole kulunut kauaakaan, kun he jo kertovat sikamaisia juttuja.
— Miksi juuri silloin, kun heitä on kolme, miksei silloin, kun heitä on kaksi? kysyi Paul.
— Kaksi häpeää sentään aina toisiaan, mutta kolmen kesken voi aina purra hävyn pään poikki, selitti Samuel.
— Mutta entäs vanhukset, heillähän myöskin on parta? sanoi Paul. He eivät puhukaan enää sopimattomia juttuja.
— Heidän partansa vaalenee siksi, että suusta tulee niin paljon elämän viisauksia, sitä taivaallista kirkkautta. Ja aivan samoin kuin aurinkokin vaalentaa ja haalistuttaa kaiken, niin elämän viisauskin tekee parran valkoiseksi. Rivon miehen parta harvoin harmaantuu, se pysyy aina oikeassa värissään.
He olisivat kauankin tällaista iloista keskustelua jatkaneet, ellei Barbaran nuorin veli, Jakob, joka oli pistäytynyt pihalle juottamaan hevosia, olisi rynnännyt sisään ja huutanut:
— Minä näin kaukaa tulevan ratsujoukon. Olen aivan varma, että rakas velipuoleni ajaa meitä takaa.
Kaikki huoneessa-olijat ponnahtivat pystyyn. Vaara oli siis jälleen kintereillä, ja keinolla millä tahansa oli päästävä pakoon. Kätkeytyminen oli mahdotonta, reellä pakeneminen mahdotonta, sillä kuinka he sillä keinolla olisivat päässeet ratsastajia välttämään.