Senvuoksi hän kohtelee varmasti minua erinomaisen ystävällisesti, heti kun vain saavun Viipuriin. Ja kun sinä, Jokkim, olet tehnyt tyhmyyden ryöstämällä naisen, niin onhan setäni puoliso sinun äitisi ja panee kaiken voimansa liikkeelle suojatakseen omaa poikaansa. Vai mitä luulet, etkö ole siitä aivan varma? Meidän ei tarvitse tehdä yhtään mitään, rauhassa vain odotamme siksi, kunnes nuo vanhat ihmiset ovat tapelleet keskenään, ja voitto on silloin meidän.
Jokkim nauroi heleästi ja sanoi:
— Olet varmaankin oikeassa, ja olen vakuutettu siitä, että tämä on oleva ensimäinen asia, jossa äitini ja isäpuoleni ovat yhtä mieltä ja vetävät samaa köyttä.
— Tästä taas huomaa, että naiset käyttävät meitä miehiä siihen, että saavat elämänsä niin mukavaksi kuin mahdollista, tuumi Samuel tätä kuullessaan. Tuokin tyttö juveeli tässä panee kaikki keskenään tappelemaan saadakseen avioliittonsa oikealle tolalle.
— Mitä taas äitiini tulee, sanoi Barbara, niin hänestä minä olen aivan varma, hän ei uskalla nousta tätä avioliittoa vastaan. Äiti parka, hän on hyvin ikävässä välikädessä. Toiselta puolen hän pelkää isäpuoltani, toiselta puolen hän pelkää viipurilaisia. Tehdäkseen isäpuolelleni mieliksi hän varmaankin haluaisi minun menevän Johanin kanssa naimisiin. Jos taas viipurilaiset suuttuvat häneen, niin he voivat nostaa aika kysymyksen noista äitini entisistä seikkailuista Didrik Königin kanssa. Olen sen vuoksi varma, että äitini, säilyttääkseen jonkinmoisen hyvän aseman, on valmis olemaan vaiti ja sekaantumatta mihinkään. Jokkim oli nauraen kuunnellut Barbaran puheita ja sanoi:
— Enpä olisi luullut, että tuollainen pikkuinen tyttö olisi noin taitava asioita punnitsemaan.
— Sainhan minä lapsena kuunnella vain kauppa-asioita, sanoi Barbara. Opin silloin tuntemaan kaikkien erikoiset ominaisuudet ja vartuttuani olen osannut niitä käyttää hyväkseni. Useiden ihmisten kanssa ei saakaan puhua tunteista, ei muusta kuin rahoista. Olen aivan varma siitä, että viipurilaiset ovat valmiit tekemään mitä tahansa, jotta sinne jäisivät perintörahani, sillä onhan Viipuri aina mustasukkainen Turulle, ja aivan yhtä halveksivaisesti kuin turkulaiset puhuvat viipurilaisista kamasaksoista, yhtä halveksivaisesti puhuvat viipurilaiset turkulaisista ylimyksistä.
— Jos esteitä tuleekin, sanoi Jokkim, niin olemmehan nuoria ihmisiä ja jaksamme odottaa. Ja kerranhan se päivä kuitenkin koittaa, jolloin olemme toistemme omat, ja silloin on onnemme oleva täydellinen.
He läksivät hiljalleen astelemaan aitan luota pois, eikä Samuel siis enää kuullut heidän keskustelunsa jatkoa.
Odotettuaan hetkisen astui Samuel aitasta kantaen kaurasäkkiä, vei sen rekeen ja sitten palasi tupaan.