— Siinä asiassa kai minä määrään tyttäreni suhteen, ettekä te! sanoi asessori kiivaasti.
— Älähän nyt viitsi tässä, vaan tule pois! sopotti Sigrid koettaen rauhoittaa miestään.
Mutta asessori, joka huomasi, että Katarina tahtoi julkisesti häntä häväistä, ja kun lähtö olisi näyttänyt pelkuruudelta, lykkäsi hänet syrjään ja sanoi:
— Koska asia kerran on tehty julkiseksi, niin näyttäisihän siltä, että teitä pelkään, jos nyt poistuisin. Senvuoksi puhukaamme asioista suoraan. Teidän poikanne on ryövännyt tyttäreni. Varmaankin tiedätte, kuinka ankara laki on siinä suhteessa.
— Viis minä laista silloin, kun tahdon poikani naittaa! sanoi
Katarina.
Ärsyttääkseen asessoria hän päätti ruveta yhtäkkiä häntä sinuttelemaan.
— Kai sinä tiedät, että Barbara on viipurilainen, sanoi hän.
Eiköhän silloin hänelle viipurilainen mieskin kelpaa? Jokkim on
sitäpaitsi varakas, jota ei sanota kaikista tytön kosijoista.
Poikaruipelollesiko hänet tahdot välttämättä naittaa?
— Se on asia, joka ei teihin laisinkaan kuulu, sanoi asessori kiivaasti.
— Kuuluu kuin kuuluukin! ärähti Katarina. Keskustelu kävi yhä kiivaammaksi, ja kaikki läsnäolijat seurasivat sitä suurella tarkkuudella. Turhaan Sigrid koetti hillitä miestään.
— Lain mukaan on minulla oikeus valvoa lapsipuoleni asemaa, sanoi asessori. Eikä tässä ole kysymys ainoastaan Barbarasta, vaan myöskin hänen veljistänsä, jotka sisarensa seurassa ovat karanneet kotoa. Heidän kasvatuksensa on minun huostassani. En voi jättää sitä keskeneräiseksi.