— Mene pois tieltä, sinä senkin västäräkki! huusi Katarina.
— Tyyntykää, rouva, tyyntykää, antakaa minun puhua! sanoi Paul.
— Ei minulla ole aikaa sellaiseen, kun poikani aiotaan viedä vankeuteen. Ei minulla ole aikaa puhua silloin, kun mieleni tekee lyödä!
Hän nosti keppinsä iskeäkseen sillä Paulia, siten raivatakseen tietä vierastupaan, josta kuului kova melu. Mutta samassa Paul olikin tarttunut keppiin ja sanoi:
— Odottakaa vain silmänräpäys, kuulkaa muutama sana! Tiedän keinon, jolla voitte kaikki asiat toiseksi muuttaa.
— Minä en tarvitse toisten keinoja, kun minulla paras on omassa kädessäni, ja tällä asiat toiseksi muutetaan, sen minä takaan!
Hän koetti kiskaista keppiä vapaaksi.
— Tämän kepin otan teiltä pois, sanoi Paul terävästi. Otan sen siksi, että te vain vahingoitatte asiaa ja panette nuorten onnen vaaraan.
— Minun täytyy saada niitä nuijia! huusi Katarina.
— Minä annan teille oikein aika nuijan, jos vain kuulette, sanoi
Paul, sellaisen, että he menevät ihan pyörryksiin.