Jokkim Freseksi nimitetty nuori mies kietoi viittansa tiukempaan ympärilleen ja alkoi astella kujaa pitkin torille päin. Hän sivuutti Mumsin lesken suuren talon, jonka oven pielissä oli renkaat soihtujen pitämistä varten ja jonka tammiovi oli suurilla, taotusta kuparista tehdyillä koristuksilla kaunistettu. Talon vieressä oli kauppakojuja, joissa rikas "Mumska" markkinoiden aikana itse seisoi usein kaupittelemassa ja nosti jumalattoman mellakan, jos tarkastusmiehet, epäillen jonkun kangaspakan tulleen kaupunkiin tullin kautta käymättä, etsivät valtion leimaa siitä, eikä muori silloin säästänyt suutaan eikä käsiäänkään, vaan tillikka saattoi helposti paukahtaa tungettelevan tarkastajan korvalle. Nuoren miehen vasemmalle puolelle jäi Vogelin kivikartano. Hänen oikealla puolellaan siinä, missä Kuningattarenkatu päättyi torille, oli Barthold Ruuthin talo. Täällä nuori mies usein oleskeli, sillä nuoruudessaan paljon suomalaisuuden puolesta rettelöineen ja riehuneen kauppiaan vaimo oli hänen äitinsä, Katarina Lehusen oli nimittäin Pietari Fresen kuoltua mennyt uusiin naimisiin kovasti velkaantuneen piispa Bjuggin kanssa ja sitten, haudattuaan toisen miehensä, iskenyt Barthold Ruuthiin, ja kerrottiinpa, että mies sen jälkeen oli kovasti kesyttynyt. Mutta kiivaitta otteluitta ei tämä ollut tapahtunut, vaan kuului usein kadulle asti pahaa metakkaa ja kiukkuisia sanoja.
Tähän taloon nuori mies aikoi poiketa ja tarttuikin jo ovenkolkuttimeen, kun muutti mieltään ja astui kadun toiselle puolelle, jossa Kuningattarenkadun ja torin kulmauksessa oli kaupungin puoliksi valmis raatihuone. Talo oli kaksikerroksinen, ja useat yläkerran ikkuna-aukot olivat tiilillä suljetut ja vain harvassa kohdassa oli ikkunoita. Mutta alakerta oli sen sijaan aivan kunnossa, sillä siellä oli kaupungin kellari, josta kuului laulua ja puheen sorinaa torille. Mutta nuori mies ei poikennut sinne. Hän vilkaisi vasemmalle puolelleen torin laidassa olevaan päävahtiin, "korttikaariin" päin, jonka edessä paloi lyhty. Kaupungin muurissa oleva portti oli auki, ja talvista tähtitaivasta vastaan kohosi muurin takaa linnan korkea Olavin torni.
Jokkim Frese sivuutti torin keskellä olevan kaakinpuun ja meni vastapäätä päävahtia olevaa, Hollannista aikoinaan muuttaneen Antonius Borchardtin upeaa kivitaloa kohden. Rakennuksen lasimaalauksilla koristetuista ikkunoista loisti valo, varmaankin kauppiaan toisella puolisolla Gertrud Tavastilla oli luonaan kaupungin rouvia vieraissa. Nuori mies ei kuitenkaan lähestynyt porttia, josta päästiin pääovelle, vaan pujahti sisään kauppiaan krouviin, kellarikerroksessa, kauppavarastojen vieressä olevaan kapakkaan, jonka oven avatessaan lämpimän ilman ja tupakan sauhun löyhkä tuli häntä vastaan.
Oven suussa hän hetkisen epäröi, sitten hän kysäisi lähinnä olevalta mieheltä:
— Onko kauppiaan kirjuri Paul Moij täällä?
Mies kääntyi kysyjään ja vastasi:
— Paul herra istuu tavallisesti kauppiaan toisessa kapakassa,
Piispankadun varrella.
Ja kun hän otaksui tulijan muukalaiseksi, lisäsi hän:
— Heti kun herra kääntyy Kuningattarenkadulta vasemmalle päin pitkin Piispankatua, niin on se toinen talo täältä mennessä vasemmalla puolella, piispan talon vastapäätä, Hannu Schmidtin ja Croellin talojen välissä. Kyllä sen helposti löytää.
Jokkim Frese kumarsi ja palasi torille, sivuutti raatihuoneen ja poikkesi Piispankadulle.