— Mikä kaakotus täällä on vallan päällä? Ovatko kanat kapinassa herraansa vastaan, ja ovatko hevoset sitä säikähtyneet?
— En tiedä, vastasi Paul nauraen koettaen piilotella vasua. Minä tulin sisään, ja heti täällä syntyi jumalaton melske.
Epäillen rengin viipyessään viimein huomaavan, mitä aikeita hänellä oli, tahtoi hän jollain tavoin saada tämän lähtemään pois ja lausui senvuoksi:
— Menehän ilmoittamaan kanamummolle!
Renki läksi tallista, ja sinä aikana Paul kiireimmän kautta sieppasi vanhan matonkappaleen ja peitti sillä koriin kukon ja kanan, kiipesi kartanon aidan yli seuraavan talon pihalle ja siitä samassa kaupungin korttelissa olevan Borchardtin kapakkatalon pihalle. Nokkelasti hän pujahti krouvarin talliin ja pisti korin lintuineen sinne.
Palatessaan oman talon talliin oli kanamummo siellä paraillaan siunailemassa ja voivottelemassa, kuinka talon kukko ja muuan kana oli varastettu.
Paul oli tyytyväinen. Tällainen tapaus, sen hän tiesi, pian tiedetään viereisissä taloissa. Hän ei ollutkaan pettynyt, sillä muutaman tunnin päästä ilmestyi Napukka hänen luokseen.
— Arvasittepa oikein, mitä minä laulullani tarkoitin, sanoi Napukka Paulille. Isäukko päästi minut kellarista maalle ja kiittelikin vielä, kun sillä tavoin olin talon varallisuutta kartuttanut.
— Meillä ei nyt ole aikaa keskustella isästäsi, sanoi Paul, vaan ilmoita heti, mitä tiedät Jokkimista ja hänen katoamisestaan?
— Kun näin Didrik Königin katoavan meidän kapakasta ennen sen sulkemista, niin arvasin heti, että hän oli menossa jotain tärkeää toimittamaan. Hän meni sellaista kyytiä linnaa kohden, ettei kurkistanut kertaakaan taakseen eikä huomannut, että minä häntä seurasin. Pian hän palasi linnasta muutaman sotilaan keralla ja asettui jäälle linnan viereen piiloon odottamaan. Nuori Frese herra ajoi jäälle Haakonin portista ja aikoi sivuuttaa linnan, mutta samassa sotilaat ryntäsivät hänen luokseen ja vangitsivat hänet. Tämä kaikki tapahtui pikemmin kuin olen kertonutkaan. He sitoivat nuoren herran ja veivät hänet linnaan. Minä tulin heti Didrikin jälestä tänne ja aioin antaa teille joitain tietoja, mutta silloinpa nuo kirotut ottivat minut kiinni ja sadatellen vei isä minut kellariin. Kun kuulin teidän tulevan sinne, niin arvasin heti, että isä oli seurassanne ja tahtoi tietää, missä olin edellisenä iltana ollut. Mutta sitäkös minä hänelle olisin sanonut! Kun tiesin, että varkaus on ainoa seikka, jota hän pitää kunniallisena, niin koetin saada teidät ymmärtämään, mitä halusin. Ja kun kukko ja kana sitten ilmestyivät meidän talliin, niin hän heti päästi minut vapaaksi.