— Minä olen valmis vaikka hengelläni auttamaan häntä.
— Sinä sanoit, että hän on urhoollinen, miksi hän ei silloin tohtinut panna nimeään kirjeen alle.
— Hän pelkäsi kirjeen joutuvan vieraisiin käsiin ja siitä silloin tulevan armolliselle rouvalle ikävyyksiä.
— Nyt minä ymmärrän, sanoi Martta. Odottiko hän minun jotain vastaavan hänelle?
— Hän käski sanomaan tällä lailla: Jos armollinen rouva on suopea, niin tahtoisi hänen kuolemaan asti haavoitettu uhrinsa tulla häntä tapaamaan.
— Sehän on aivan mahdotonta! huudahti Martta. Unohdin aivan olevani naimisissa. Jos mieheni saa tietää minun saaneen rakkauskirjeen tuntemattomalta mieheltä, niin hän nostaa suuren mellakan. Ei, sinun täytyy mennä hänen luokseen sanomaan, että tästälähin ei hän saa minulle kirjoittaa enää sanaakaan.
Hän oli hetkisen vaiti ja lisäsi sitten:
— Paitsi jos hänellä on jotain oikein tärkeää asiaa ilmoitettavana, niin voit sinä tulla tänne siitä tuomaan sanaa.
— Paul herra käski sanomaan, että hän kyllä voi tulla tänne sillä tavoin, ettei kukaan aavistakaan hänen käyneen täällä, sanoi Napukka.
— Olisipa hauskaa häntä tavata. Mutta hän ei saa millään tavoin panna minua vaaraan.