Hän otti oman, sulilla koristetun hattunsa ja pani sen Napukan päähän, sekä puki hänen ylleen komean, nahalla vuoratun takin.
— Kas niin, nyt sinä olet niinkuin ainakin hienon naisen palvelija.
Ja nyt lähtekäämme.
Yhdessä he astelivat toria kohden, Paul edellä ja Napukka nenä pystyssä jälessä. Muutamat päävahdissa olevat sotilaat kumarsivat jo kaukaa heille kohteliaasti, ja Paul vastasi kumarrukseen armollisen alentuvasti. Portista he menivät sillalle ja hitaasti astelivat linnaa kohden.
Sen portilla oleva vartijasotilas päästi heidät heti sisään, ja he astelivat pääportin yläpuolelle rakennettuun maaherran asuntoon vieviä portaita kohden.
— Mene edeltä ilmoittamaan Martta rouvalle, että hänelle tulee vieraita! sanoi Paul hiljaa Napukalle.
Tämä kiisi heti linnan portaita ylös ja palasi vähän ajan päästä parin palvelijan seurassa, jotka kunnioittavina odottivat portaitten juurella siksi, kunnes Paul oli astunut heidän ohitseen.
— Odota minua täällä portailla, sanoi Paul niin suloisella äänellä kuin suinkin osasi Napukalle.
Tämä jäi portaille, ja Paul astui sisään.
Hänen tullessaan huoneeseen odotti Martta rouva siellä häntä. Huoneessa oli paitsi häntä Didrik König ja pari upseeria sekä palvelijoita, jotka juuri olivat kattamassa pöytää.
Rohkeasti Paul meni Martan luo ja sanoi: