— On, paljonkin, ainakin hän itse niin väittää. Hän sanoi eilen minulle, että ellei hän saa käsiinsä tuota miestä, niin hänen oma henkensä on vaarassa.
— Ja kuinka kävi?
— Tuo mies ajoi eilen linnan ohitse, ja silloin Konrad otatti hänet kiinni. Nyt hän on turvassa linnan vankilassa, ja mieheni on siis pelastettu.
— Mutta jos hän karkaa?
— Hän ei pääse karkaamaan. Vankilaan on vain yksi avain ja se on aina tuolla seinällä riippumassa samassa naulassa, johon illalla kaupungin porttien avaimet tuodaan. Vartija tulee hakemaan sen silloin, kun hän menee viemään vangille ruokaa.
— Vai niin. Kuka tuo vihollinen on?
— Mieheni ei sanonut hänen nimeään. Mutta mitä me hänestä puhumme, puhukaamme toisistamme. Sanokaa ihan suoraan, että liioittelette, kun sanotte rakastavanne minua. Ettehän tunne minua laisinkaan.
— Minä vakuutan, lausui Paul, että sen jälkeen kuin teidät ensi kertaa näin, en ole saanut unta silmiini, en ole ajatellut mitään muuta kuin teitä.
Samassa kuului askeleita portailta.
— Hyvä Jumala, mieheni! huudahti Martta. Jos hän näkee teidät täällä, niin hän surmaa teidät ja minut. Menkää piiloon, paetkaa!