— Se on myöhäistä! sanoi Paul nopeasti. Antakaa minun toimia, kyllä minä tästä suoriudun.
Konrad Gyllenstjerna astui sisään. Hän oli tuiman näköinen, karkeapuheinen, viidenkolmattavuotias mies.
— König sanoi tänne tulleen vieraita. Keitä täällä on? kysyi hän.
— Minä täällä vain olen, serkku, sanoi Paul makealla äänellä.
— Tervetuloa, serkku, sanoi maaherra, mutta minä en mitenkään voi muistaa, kuka te olette.
— Rouvanne täti ja minun äitini olivat pikkuserkut, sanoi Paul. Olen
Sigrid Sparre.
— Vai niin, vai niin. Rouvani suku on hyvin kirjava ja laajalle levinnyt. En tunne lähimainkaan kaikkia hänen heimolaisiaan vielä, sanoi maaherra ojentaen kätensä Paulille. Tervetuloa! Hauskaa, että nuoria naisia tulee Martan seuraksi, sillä hän valittaa täällä kovasti yksinäisyyttä.
— Ja yksinäisyys on aina vaarallinen nuorelle, kauniille naiselle, sanoi Paul veikeästi.
— Kuinka niin? kysyi maaherra.
— Saattaa niin helposti ruveta leikkimään toisten kuin oman miehensä kanssa.