— Tuo vangittu mies on minun ystäväni. Minä tahdon hänet pelastaa.
Ja siinä te saatte minua auttaa.
Mutta enhän minä voi pettää miestäni.
— Petos sinne tai tänne, kun pelastatte sen kautta nahkanne.
— Mutta jos hän huomaa avaimen kadonneen?
— Minä toimitan sen tunnin päästä takaisin. Annan vain ottaa siitä mallin ja valmistaa uuden itseäni varten. Siten ei kukaan tiedäkään teidän olleen osallisena hänen pakoonsa, kun oikea avain on täällä.
— Mihin kaikkeen te minut pakotattekaan!
— Suostutteko?
— Täytyyhän minun suostua!
Tämä keskustelu oli tapahtunut Martan ja Paulin välillä nopeasti ja niin hiljaa, että maaherra ei sitä kuullutkaan. Hän lähestyi malja kädessään Paulia ja tarjosi sen hänelle.
— Serkku on ystävällinen ja maistaa viiniä tervetuliaisiksi!