— Nyt sinä, roikale, taas puhut tyhmyyksiä, sanoi Napukka. Älä siinä kerskaile, vaan keskustele tämän miehen kanssa, joka on Paul herran ystävä samoin kuin mekin molemmat, miten toimimme.
Samuel katsoi Napukan viittauksesta Mikkoon.
Tarkastus oli varmaankin Mikolle edullinen, sillä Samuel ojensi hänelle kouransa ja pusersi lujaa miehen kättä. Ja näin he solmivat ystävyyden heti ensi näkemällä.
— Ja nyt sinä heti kerrot, mitä täällä on tapahtunut, sanoi Samuel kääntyen Napukan puoleen.
— Pianhan ikävät asiat kertoo! vastasi Napukka.
Hän kertoi nyt tarkkaan kuuntelevalle Samuelille Fresen hommista, kuinka hän oli joutunut vangiksi, ja kuinka Nike oli teljennyt oman poikansa kellariin, kuinka Paul oli koettanut vapauttaa ystäväänsä, ja kuinka he molemmat viimein olivat joutuneet linnan vankityrmään.
Siinä he nyt yhdessä istuivat neuvottelemassa, ja monta tuumaa laadittiin, mutta mikään ei herättänyt Mikon täyttä luottamusta.
— Varmin keino on aina väkivalta, sanoi Samuel. Me menemme linnaan Matin reiän kautta, sitä vedenalaista käytävää myöten, joka päättyy tänne aivan lähelle.
— Käytävän kaupunginpuoleisessa päässä on vartija, sanoi Mikko.
— Me tapamme sen! huusi Samuel.