— Linnanpuoleisessa päässä on suuri ovi, jossa on isot lukot, jatkoi
Mikko.
— Me rikomme sen!
— Sen takana on vartija.
— Me tapamme senkin!
— Ennenkuin ensimäinen vartija on surmattu, lukko murrettu auki ja toinen vartija heittänyt henkensä, niin on jo syntynyt sellainen melske, että koko kaupunki sen kuulee, sanoi Mikko. Ja kun olemme linnan pihalla, niin emme vielä tiedä, missä vangitut ovatkaan. Jos jotain tahdomme saada aikaan, niin ensin on päästävä siitä selville.
Mikko oli tämän kaiken sanonut harvaan ja tyynesti, niinkuin hänen tapansa oli puhua.
Samuel myönsi tämän kaiken oikeaksi ja hieroi päätään löytääkseen tuuman, jonka avulla voitaisiin päästä selville siitä, missä molemmat vangit olivat.
Napukka keinon keksi ja ilmoitti sen toisille.
— Me emme pääse linnaan kenenkään huomaamatta pääportista, siis on mentävä muurin yli. Mukavin tie on Revonhännän puoleinen muuri. Siinä on kaikenlaisia rakoja, niin että kyllä sitä myöten pääsee kiipeämään.
— Mutta vartijat! sanoi Samuel. Nehän ovat muurilla ja huomaavat kaiken.