— Olen minä sitäkin ajatellut, sanoi Napukka. Meidän täytyy panna toimeen linnan toisella puolen sellaista, että jokainen rientää sitä katsomaan. Silloin voi kenenkään huomaamatta kiivetä linnanpihaan. Ja kun kerran siellä on, niin voi aina ottaa yhdestä ja toisesta seikasta selkoa.
— Millä tavoin tuo huomio olisi herätettävä? kysyi Samuel.
— Siihenkin minulla on oma tuumani, vastasi Napukka. Pormestari Hannu Schmidtillä on kesy kettu. Me varastamme sen ja viemme jäälle. Sinä, Samuel setä, joka olet muutenkin tavoissasi ja olossasi merkillinen, saat kuljettaa sitä. Sitten sidomme sen häntään tappuroita suuren tukon ja sytytämme tuleen. Siitäkös illan hämärässä tulee sellainen iloinen valkeus, että kaikki linnasta ryntäävät sitä katsomaan. Ja kun ihmetys on oikein suuri, niin kiipeän minä Mikon kanssa linnaan.
— Suurenmoinen tuuma, sanoi Samuel. Sen pojan ajatus juoksee aivan hyrränä. Kyllä minä kettua jäällä tanssautan niin, ettei sen paremmin karhuntanssittaja sitä tee Lappeen markkinoilla.
Matti istui tyynenä kuunnellen ehdotusta. Kun hän oli sen joka puolelta ajatuksissaan punninnut, niin hän lausui mielipiteensä. Hän suostui tuumaan, mutta sillä ehdolla, että hän yksinään kiipeää muurin yli. Kun Napukka tahtoi kaikin mokomin ottaa retkeen osaa, niin sanoi Mikko, että yhden täytyi jäädä laatimaan uusia tuumia, jos tämäkin osoittautui tehottomaksi.
Illalla tuuma toteutettiin. Kun Samuel pitkänä ruipelona asteli jäälle taluttaen kesyä kettua sen kaulaan pannusta hihnasta, niin seurasi häntä suuri poikalauma huutaen ja meluten. Kettu oli tottunut ihmisten seuraan ja vain näytteli hampaitaan pojille, kun nämä tuontuostakin nappasivat sen tuuheaan häntään käsiksi.
Linnan lähelle jäälle tultuaan sitoi Samuel ketun häntään suuren tappuratukon, joka oli hänen kainalossaan. Tämä toimitus ei ollut muuten mahdollinen kuin siten, että hän otti ketun pään sääriensä väliin ja sitten sieppasi hännän käteensä. Pojat remusivat ja huusivat jäällä niin, että kaupungin asukkaita alkoi tirkistellä kaupungin portilta ja Siikaniemen puolelta, ja jo näkyi linnan muurillakin toinen utelias pää toisensa vieressä.
Ja sitten Samuel sytytti tappurat tuleen.
Kettu läksi heti täyttä vauhtia karkaamaan, ja pojat huusivat riemusta. Kettu juoksi ensin hädissään sinne ja tänne, sitten se ryntäsi kaupunkia kohden, mutta kun pelättiin koko kaupungin syttyvän tuleen, niin pantiin portti heti kiinni. Nyt kääntyi kettu linnaa kohden ja yritti sinne. Siellä syntyi suuri hälinä, ja koko linnan väestö oli liikkeellä. Kun ei kettu tännekään päässyt turvaan, niin se alkoi aivan linnan lähellä kiemurrella itseään lumessa sammuttaakseen palavan tukon. Tätä leikkiä kesti jokseenkin kauan, ja se käänsi linnassa olevien kaiken huomion puoleensa.
Napukka oli tullut toisten poikien joukossa jäälle ja katsellessaan tätä ketun piehtaroimista sanoi Samuelille hiljaa: