— Ymmärrän, aivan kuin olisi omaa elämääni. Toinen pullollinen sai sen aikaan, että sotilas alkoi kertoa heilastaan, joka oli hänet hyljännyt ja mennyt toisen kanssa naimisiin.
— Ne ovat aivan merkillisiä, ajatteli Napukka, kun ne kaikki tarraavat naisiin humalaan tultuaan.
Napukan täytyi juottaa kolmaskin pullollinen tälle miehelle, ennenkuin hän väsyi siksi, että vaipui uneen. Napukka odotti. Kun miehen hengitys kävi tasaiseksi ja hän alkoi kuorsata, arvasi poika otollisen hetken tulleen ja naputti luukkuovelle tavalla, jonka Paul hyvin tunsi.
— Kuka siellä on? kysyi vähän ajan päästä Paulin ääni.
— Napukka, kuiskasi poika. Odottakaa! Hän kopeloi vartijan taskuja aivan hiljaa ja löysi avaimen, jolla luukkuoven lukko aukeni. Tämän jälkeen hän heitti vartijan vieressä olevan köyden alas ja pian olivat ystävykset nousseet sitä myöten Napukan rinnalle.
— Nyt pian pakoon, ennenkuin kukaan aavistaa mitään! sanoi Napukka.
Hän kulki edellä ja Paul sekä Jokkim hänen jälessään.
Napukka johti molemmat miehet Matin-reiän suulle, he sulkivat oven ja ottivat avaimen pois.
Käytävän toisessa päässä oleva sotilas oli vaipunut sikeään uneen.
Napukka pisti avaimen hänen taskuunsa, ja kiireesti läksivät Paul,
Jokkim ja Napukka astelemaan Borchardtin taloa kohden.
Mikon ja Samuelin riemu oli suuri heidän tavatessaan taas vankilasta vapaiksi päässeet nuoret miehet.