Uolevi meni nopeasti tupien välissä olevaan huoneeseen, ja Marketta riensi avaamaan ulko-ovea.
Lämpimästi kätteli Mikko vaimoaan kohdatessaan hänet.
— Olet kai ollut hieman levoton, kun näin kauan olen viipynyt, sanoi hän. Kerron sinulle vielä kaikki. Nyt riennä valmistamaan meille jotain suuhun pantavaa, sillä kiireellisesti olemme ajaneet, eikä meillä ole ollut aikaa poiketa monastikaan aterioimaan toisten luo.
Marketta astui edeltä tupaan, jonne Mikko, Paul, Jokkim ja Samuel häntä seurasivat.
Iloisesti puhellen alkoivat matkatoverit riisua talvitamineita yltään ja lämmitellä lieden ääressä, johon Mikko heitti useita suuria halkoja. Niihin tuli ahnaasti tarttui, ja pian leimusi korkea lieska, joka valaisi huoneen.
Uutterasti hyöri Marketta, vikkelästi hän liikkui tuvasta toiseen ja pian hän oli unisen piian avulla valmistanut pirtin pöydälle aterian, jonka ääreen matkamiehet ahneina astuivat. Silloin Marketta lähetti piian jälleen levolle toiseen tupaan.
Marketta tahtoi miehelleen ilmoittaa, että Uolevi oli saapunut, mutta häntä hävetti monen vieraan kuullen siitä puhua ja odotti vain sopivaa hetkeä, jolloin saisi olla hetkisen kahdenkesken miehensä kanssa.
Mutta Mikko istuikin vieraittensa keskeen ja siinä hartaina ja kiiluvin silmin kuunteli näiden puheita. Kun Marketta aikoi mennä perähuoneeseen, niin hän huusi:
— Vaimo, tulehan tänne pöydän ääreen, niin kerron sinulle matkastani, sillä tilittäähän minun täytyy viipymiseni sinulle.
Mutta kun hän aikoi ryhtyä kertomukseen, tunsi hän oman kankeutensa ja pyysi Paul Moijia juttelemaan, millaisten seikkailuiden alaisina he olivat olleet.